Viikon puolivälissä oli kaunis päivä ja päätin lähteä lähialueen ainoaan koirapuistoon hieman juoksuttamaan Alvaa. Seuraksi sain työkaverin koiransa kanssa. Tytöt tapasivat nyt toista kertaa ja molemmat ovat tulleet alusta saakka hyvin juttuun. Melko harvoin Alva enää innostuu leikkiin muiden kuin snautsereiden kanssa, mutta Oonan kanssa yhteinen sävel löytyi heti.
 |
| En ymmärrä, miten parta pysyy selvillä jaloistaan, mutta harvemmin se niihin sekoaa. |
|
 |
| "Hei me huudetaan! |
Painiminen ja etenkin hammaspaini ovat Alvan parasta leikkimisessä. Harvemmin vaan löytyy leikkikaveria, joka moisen ymmärtää. Oonankaan kanssa ei painita ihan täysillä vaan äänitehosteita ei juuri kuule. Snautsereiden ja terrierien kanssa painiessa ääni voi pelästyttää herkemmän. Eivät ne tappele, vaikka siltä usein kuulostaakin.
 | |
| Selätys. | | | | |
 |
| Oona syö Alvan. |
Kerrankin sää suosi valokuvaamista ja tarttui Oonasta kennolle muutama hyvä kuva. Jostain syystä toisten koirista saan useammin hyviä kuvia kuin tuosta omastani. Tai sitten oman kanssa vaatimustaso on korkeammalla.
 |
| Jotenkin minulle vaan tulee mieleen Peppi Pitkätossu |
Otetaan uudestaan lähitulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti