Kun ottaa koiraa itselleen vieraasta rodusta, sopivan pentueen etsintä on huomattavasti vaikeampaa kuin tutusta rodusta. Minä etsin tuolloin harrastuskoiraa aloittelevalle harrastajalle ja yhtenä valintaperusteena oli näyttö harrastusominaisuuksista. Kun koiria ei tunne entuudestaan, valinta on tehtävä saatavissa olevin keinoin. Millään resurssit eivät riitä koko koirakannan tarkasteluun ja sitä kautta parhaan yhdistelmän valintaa.
 |
| Alva pentuna vanhempieni pihalla. Kuva: Hanna Ranta |
Melko vähän on tässä reilun kuuden vuoden aikana tullut vastaan pentueita, jotka olisivat täyttäneet silloiset kriteerini paitsi terveyden myös luonneominaisuuksien puolesta. Harvassa ovat tänä päivänäkään pentueet, joissa molemmat vanhemmat on luonnetestattu tai MH-kuvattu. Puhumattakaan siitä, että vanhemmilla olisi jotain tuloksia harrastuslajeista. Rodunomainen ulkonäkökään ei ollut missään nimessä haitta.
 |
| Alva trimmattuna pentuluokkaan. Kuva: Eila Kettunen |
Vuosien saatossa pentueen kasvua seurattuani olen ollut useaan otteeseen erittäin tyytyväinen, että taloon tuli aikaan narttu eikä kumpikaan uroksista. Olisin ensimmäisen koiran omistajana ollut aika pahoissa vaikeuksissa. Nyt kohdalleni osui melkoisen taipuisa ja kiltti narttu. Tosin epäilen vahvasti, että kasvattajalla on ollut vahvasti sormensa pelissä.
Monesti kuulee sanottavan, ettei snautserista ole ensimmäiseksi koiraksi, mutta minulle se on sopinut kuin nenä päähän. Monissa asioissa olisin ehkä päässyt helpommalla, jos olisin valinnut rodun toisin. Toisaalta harrastaminen olisi paljon tylsempää, jos koira ei säännöllisesti soveltaisi oppimaansa. Kokeisiin lähdetään ajatuksella, että ainakin jollakulla on hauskaa - jos ei meillä, niin yleisöllä tai tuomarilla. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti