Leikkitäti

Alva on jostain syystä aina pitänyt koiranpennuista. Aikuisten kanssa se harvemmin innostuu leikkimään, mutta leikkikaveriksi käyvät lähes kaikki alle vuoden ikäiset pennut. Sillä on uskomattoman pitkä pinna ja se käsittelee pentuja todella kauniisti. Se asettaa pennuille rajat, joista se pitää kaikella lempeydellä kiinni.

Pieni suloisuus Kille.

Eilen kaverini käytti Alvan suhtautumista hyväkseen ja kutsui meidät kylään katsomaan reilun kolmen kuukauden ikäistä ajokoirapoikaa. Alva ei montaa kehotusta kaivannut vaan lähti ilomielin sosiaalistamaan Killeä.

Hömeltäen koti leikkikaveria.

Kaverillani oli käytössä iso ja rauhallinen piha, jossa oli tilaa juosta ja mellastaa. Ja koirathan juoksivat ja mellastivat. Alkuun leikit keskittyivät juoksemiseen. Alva nautti, kun sai juosta juuri niin paljon kuin halusi ja juuri niin kovaa. Pentu ei pysynyt Alvan perässä, mutta esitteli omistajilleen ensimmäistä kertaa ajohaukkuaan. Melko pian pentu myös oppi oikomaan. Fiksu pentu.

Vauhdilla alamäkeen...

... ja ylämäkeen

Oikoreitiltä hepuliparran kantaan.

Juostessakin voi esitellä hampaita

"Apua pentu!"

Päivän jatkuessa pahimmat juoksuhalut vähenivät ja koirat keskittyivät enenevässä määrin painimaan. Koirat olivat melko samankokoiset ja tasavertaiset painikumppanit. Paini tapahtui kuitenkin Alvan luomien sääntöjen mukaan. Kun pennun leikki meni Alvan mielestä yli, se tyytyi ottamaan pari juoksuspurttia ja pentu paini taas nätisti.

Levitoiva parta hämmästyttää pentua

Isku

Välipyrähdys uinnin jälkeen.

Parran perässä korvilla lentäen.

"Hei, toi seisoo mun varpailla ja puree mua leuasta"

Koirat leikkivät keskenään hyvän tovin, vaikka ihmiset kävivät välillä kahvittelemassa ja pennulle annettiin hetki aikaa päiväunille. Alva ei paljon nukkunut, mutta kyllä sekin hetken pötkötteli ja vahti kahvin juontia. Ainakin Alva oli päivän riennoista väsynyt. Veikkaan, että pentukin nukkui hieman normaalia pidemmät päiväunet.

Kille vilkuttaa