Leikkitäti

Alva on jostain syystä aina pitänyt koiranpennuista. Aikuisten kanssa se harvemmin innostuu leikkimään, mutta leikkikaveriksi käyvät lähes kaikki alle vuoden ikäiset pennut. Sillä on uskomattoman pitkä pinna ja se käsittelee pentuja todella kauniisti. Se asettaa pennuille rajat, joista se pitää kaikella lempeydellä kiinni.

Pieni suloisuus Kille.

Eilen kaverini käytti Alvan suhtautumista hyväkseen ja kutsui meidät kylään katsomaan reilun kolmen kuukauden ikäistä ajokoirapoikaa. Alva ei montaa kehotusta kaivannut vaan lähti ilomielin sosiaalistamaan Killeä.

Hömeltäen koti leikkikaveria.

Kaverillani oli käytössä iso ja rauhallinen piha, jossa oli tilaa juosta ja mellastaa. Ja koirathan juoksivat ja mellastivat. Alkuun leikit keskittyivät juoksemiseen. Alva nautti, kun sai juosta juuri niin paljon kuin halusi ja juuri niin kovaa. Pentu ei pysynyt Alvan perässä, mutta esitteli omistajilleen ensimmäistä kertaa ajohaukkuaan. Melko pian pentu myös oppi oikomaan. Fiksu pentu.

Vauhdilla alamäkeen...

... ja ylämäkeen

Oikoreitiltä hepuliparran kantaan.

Juostessakin voi esitellä hampaita

"Apua pentu!"

Päivän jatkuessa pahimmat juoksuhalut vähenivät ja koirat keskittyivät enenevässä määrin painimaan. Koirat olivat melko samankokoiset ja tasavertaiset painikumppanit. Paini tapahtui kuitenkin Alvan luomien sääntöjen mukaan. Kun pennun leikki meni Alvan mielestä yli, se tyytyi ottamaan pari juoksuspurttia ja pentu paini taas nätisti.

Levitoiva parta hämmästyttää pentua

Isku

Välipyrähdys uinnin jälkeen.

Parran perässä korvilla lentäen.

"Hei, toi seisoo mun varpailla ja puree mua leuasta"

Koirat leikkivät keskenään hyvän tovin, vaikka ihmiset kävivät välillä kahvittelemassa ja pennulle annettiin hetki aikaa päiväunille. Alva ei paljon nukkunut, mutta kyllä sekin hetken pötkötteli ja vahti kahvin juontia. Ainakin Alva oli päivän riennoista väsynyt. Veikkaan, että pentukin nukkui hieman normaalia pidemmät päiväunet.

Kille vilkuttaa

Kesälomalla

Edellisessä viestissä mainitulta näyttelyreissulta Alva jäi muutamaksi viikoksi viettämään kesälomaa vanhempieni luokse, koska minulla oli tiedossa erittäin työntäyteisiä viikkoja. Vanhemmillani tuntuu lähes aina olevan Alvan kokoinen paikka auki, joten koiralle on usein todella helppo löytää hoitopaikka.

Tällä erää hoitoreissusta tuli kuitenkin huomattavasti pidempi kuin oli tarkoitus. Juhannuksen vietossa työpaikalla onnistuin murtamaan nilkkani ja minullekin koitti kesäloma. Onni onnettomuudessa oli, että koira oli jo hoidossa, joten ensiapureissulla ei tarvinnut huolehtia koiran tilanteesta.

Alva nauttii kesäpäivästä siskoni luona. Kuva: Hanna Ranta

Alvalla on siis käytännössä koko kesän mahdollisuus nauttia rentouttavasta omakotitaloelämästä ja ottaa osaan kaikkiin arkisiin askareisiin. Niinpä se lähti myös koiranhoitoreissulle äitini mukaan. Kuulemma oli hauska, mutta raskas reissu - hoitokoiran lisäksi samaan taloon tulivat myös muut äitini suvun koirat, joten vilinää ja vilskettä on varmasti riittänyt.

Alvan kesälomailuun on kuulunut myös mökkeilyä. Jo pennusta saakka sohvalle tuleminen on koiralta ollut kiellettyä ja on sitä edelleen. Syliin saa kuitenkin tulla ja tasaisin välein käydään rajanvetoa siitä, koska koira oikein on sylissä.

Onko se nyt sylissä? Kuva: Minna Ranta