Erinäisistä syistä tokotreenit ovat viimeaikoina olleet hyvinkin satunnaista herkkua. Lumien sulettua kuitenkin päätin aktivoitua ja ottaa käyttöön jo Alvan pentuaikana aloitetun käytännön, että ruokakuppi pitää ansaita. Vieläkään en ole sallinut ruokakupille ryntäämistä ja koiran on tarvinnut ainakin pyytää katseella lupa ennen kuin saa syödä. Nyt olen vaan vaatinut hieman vaativampia suorituksia.
Meillä on ollut jo melko pitkään ongelmia seuraamisessa. Alva kyllä tekee teknisesti hyvää työtä, mutta täysin innottomasti. Eilenkin ajattelin ottaa ruututreeniä ruokakupilla. Kuulin kuitenkin ovesta ulos mennessäni, että joku elukka vilahti karkuun. En arvannut laskea Alvaa täysin vapaasti koheltamaan, joten päätin viedä sen seuraamalla ruudun lähetyspaikalle.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat melko pian, kun totesin koiran seuraavan juuri siinä mielentilassa, jota on viime aikoina lähinnä muisteltu. Teknisesti seuraamisessa oli taatusti paljon toivomisen varaa, mutta kaikki se into ja intensiteetti, mitä Alva esitti, korvasi moneen kertaan tekniikkavirheet. Pakkohan koira oli hyvästä työskentelystä palkata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti