Näytelmissä

Alvaa ottaessani taisin luvata kasvattajalle vieväni sen muutaman kerran viralliseen näyttelyyn. Alva on käynyt kehässä vähän useammin, muttei se missään nimessä ole mikään näyttelytähti. Tänä keväänä meillä on ollut todellinen näyttelyputki; alkuun kierrettiin lähiseudun ryhmänäyttelyitä vaihtelevalla menestyksellä. Nyt on siirrytty varovaisesti isompiin ympyröihin.

Sunnuntaina oli vuorossa Kuopion kansainvälinen koiranäyttely, johon ilmoitin Alvan lähinnä sen takia, että kasvattaja saa sinne kasvattajaryhmän. Tällä erää ryhmään osallistujat oli vara valita viidestä koirasta. Kasvattaja teki valinnan käytännössä kahden avoimen luokan nartun välillä. Tällä kertaa valinta kohdistui Alvaan yksilöarvostelun perusteella. 

Alva laatuarvostelussa

Tuomarin mielestä Alva oli erittäin hyvä rotunsa edustaja. Paljon oli kehuttavaa, mutta myös koiran virheet löytyivät. Arvostelussa erikseen kiitettiin käytöstä. En tiedä, miksi monet tuomarit haluavat sen mainita, koska minusta tuon käytöksessä olisi aina toivomisen varaa.

Kasvattajaryhmä puolestaan oli ainoa esitetty snautseriryhmä ja se saikin tuomarilta kunniapalkinnon, mikä tarkoitti isoihin kehiin jäämistä. Helteisenä päivänä mietittiin muutamaan otteeseen, onko koko päivän odottamisessa mitään järkeä, mutta päätettiin kuitenkin viedä snautserit esille.

Eipä's-kasvattajaryhmä arvostelussa.
Vasemmalta Sulo (E. Gicailla), Elli (E. Ehdotella), Alva, Nyyti (E. Eukotella).

Esiarvostelussa tuomari kävi kokeilemassa Alvan turkkia, mutta muuten sivuutti ryhmämme melko nopeasti. Varsinaisessa kehässä toimintamme tuntui olevan melkoista sähläämistä, mutta joko sen vuoksi tai siitä huolimatta tuomari valitsi ryhmän kuuden parhaan joukkoon. Yllätys oli vielä suurempi, kun tuomari valitsi ryhmämme koko näyttelyn kolmanneksi parhaaksi.

Iltapainit

Viikon puolivälissä oli kaunis päivä ja päätin lähteä lähialueen ainoaan koirapuistoon hieman juoksuttamaan Alvaa. Seuraksi sain työkaverin koiransa kanssa. Tytöt tapasivat nyt toista kertaa ja molemmat ovat tulleet alusta saakka hyvin juttuun. Melko harvoin Alva enää innostuu leikkiin muiden kuin snautsereiden kanssa, mutta Oonan kanssa yhteinen sävel löytyi heti.

En ymmärrä, miten parta pysyy selvillä jaloistaan, mutta harvemmin se niihin sekoaa.

"Hei me huudetaan!

Painiminen ja etenkin hammaspaini ovat Alvan parasta leikkimisessä. Harvemmin vaan löytyy leikkikaveria, joka moisen ymmärtää. Oonankaan kanssa ei painita ihan täysillä vaan äänitehosteita ei juuri kuule. Snautsereiden ja terrierien kanssa painiessa ääni voi pelästyttää herkemmän. Eivät ne tappele, vaikka siltä usein kuulostaakin. 

 

 

Selätys.

 

 

 

 

Oona syö Alvan.

Kerrankin sää suosi valokuvaamista ja tarttui Oonasta kennolle muutama hyvä kuva. Jostain syystä toisten koirista saan useammin hyviä kuvia kuin tuosta omastani. Tai sitten oman kanssa vaatimustaso on korkeammalla.

Jotenkin minulle vaan tulee mieleen Peppi Pitkätossu

Otetaan uudestaan lähitulevaisuudessa.

Parta harrastaa

Olen kokeillut Alvan kanssa monia koiraharrastuslajeja. Kun otin koiraa, haaveena oli pelastuskoiratoiminta. Tähän lähdimmekin mukaan ja varmasti olisin edelleen tavalla tai toisella mukana, jos en olisi töiden takia joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle.

Alvan kanssa on harrastettu raunioetsintää ja jäljestystä melko paljon ja sen lisäksi metsässäkin on hakuiltu useampaan otteeseen. Etsintäharjoitukset jäivät paitsi muuton myös ilmaisun opettamisen takia.

Olin alusta saakka tehnyt pohjia haukkuvalle hakukoiralle, mutta Alva on luonnostaan hyvin hiljainen eikä sitä saatu opetettua haukkumaan käskystä. Niinpä vaihtoehdoksi jäi rullailmaisu, jonka opettamiseen en saanut itseäni motivoitua. Toisaalta saamani vinkit rullakoiran kouluttamiseksi eivät sopineet meille, joten senkin takia on tullut hakattua päätä seinään vähintään riittävästi. Nykyään minulla alkaisi olla keinot ilmaisun opettamiseen, mutta hakuharrastus on muuten jäänyt.

Alva jäljellä

Jälkimetsässä partakoira on ollut luonnonlahjakkuus. Vaikka olen itse ollut aivan vasta-alkaja jäljen opettamisessa ja touhuillut pohjat lähinnä yksikseni, koirasta on kasvanut hyvä ja itsenäinen jäljestäjä. Luulen, että osasyy tuohon itsenäisyyteen on juuri se, että olen antanut koiran ratkoa ongelmat itse ja omalla tavallaan. Minä en ole tiennyt mitään hyvän jälkikoiran ihanteesta.

Mihin se jälki menikään?

Käytännössä ainoa laji, jossa olemme päässeet kokeisiin asti on ollut toko. Se on pitkään kulkenut meillä lähinnä sivulajina. Kuitenkin alokasluokan liikkeet ja avoimen luokan noudon olen joutunut koiralle opettamaan jo palveluskoiralajeja ajatellen. Nykyään muut lajit ovat jääneet vähemmälle ja olenkin panostanut tokoon enemmän. Tällä hetkellä opetan koiralle voittajaluokan liikkeitä. Alun perin oli tarkoitus startata voittajassa jo tänä kesänä, mutta koira ei ole siihen valmis.

Ei en vedä Alvaa parrasta vaan palkkaan rukkasella

Voin reilun kuuden vuoden kokemuksella sanoa, että snautseri on hyvä harrastuskoira, jos vaan ihminen on snautserille sopiva. Alva oppii todella nopeasti uudet asiat ja lähinnä haasteena onkin saada se toteuttamaan asiat toisenkin kerran. Eli motivaattoreiden eteen on nähty paljon vaivaa ja tullaa näkemään jatkossakin. Treeneissä yritän keksiä jatkuvasti jotain uutta ja yllättävää. Jos treenit urautuvat, niin partakoiran kiinnostus lopahtaa tai se suorittaa tehtävät itsenäisesti.

Kun Alva tuli taloon

12.11.2006 syntyi maailmaan pippuri&suolan värinen snautseripentue. Tästä pentueesta minun elämääni päätyi yksi narttupentu, Eipä's Emmitä "Alva". Minä olin erittäin vahvasti ottamassa urosta talouteeni ja koiran sukupuoli vaihtui vasta pienen pohdinnan jälkeen. Pentueen kaksi urosta päätyivät toisiin koteihin ja minulle jäi käytännössä vaihtoehdoksi joko ottaa narttu tai jäädä odottamaan urosta jostain toisesta pentueesta.

Kun ottaa koiraa itselleen vieraasta rodusta, sopivan pentueen etsintä on huomattavasti vaikeampaa kuin tutusta rodusta. Minä etsin tuolloin harrastuskoiraa aloittelevalle harrastajalle ja yhtenä valintaperusteena oli näyttö harrastusominaisuuksista. Kun koiria ei tunne entuudestaan, valinta on tehtävä saatavissa olevin keinoin. Millään resurssit eivät riitä koko koirakannan tarkasteluun ja sitä kautta parhaan yhdistelmän valintaa.

Alva pentuna vanhempieni pihalla. Kuva: Hanna Ranta

Melko vähän on tässä reilun kuuden vuoden aikana tullut vastaan pentueita, jotka olisivat täyttäneet silloiset kriteerini paitsi terveyden myös luonneominaisuuksien puolesta. Harvassa ovat tänä päivänäkään pentueet, joissa molemmat vanhemmat on luonnetestattu tai MH-kuvattu. Puhumattakaan siitä, että vanhemmilla olisi jotain tuloksia harrastuslajeista. Rodunomainen ulkonäkökään ei ollut missään nimessä haitta.

Alva trimmattuna pentuluokkaan. Kuva: Eila Kettunen

Vuosien saatossa pentueen kasvua seurattuani olen ollut useaan otteeseen erittäin tyytyväinen, että taloon tuli aikaan narttu eikä kumpikaan uroksista. Olisin ensimmäisen koiran omistajana ollut aika pahoissa vaikeuksissa. Nyt kohdalleni osui melkoisen taipuisa ja kiltti narttu. Tosin epäilen vahvasti, että kasvattajalla on ollut vahvasti sormensa pelissä.

Monesti kuulee sanottavan, ettei snautserista ole ensimmäiseksi koiraksi, mutta minulle se on sopinut kuin nenä päähän. Monissa asioissa olisin ehkä päässyt helpommalla, jos olisin valinnut rodun toisin. Toisaalta harrastaminen olisi paljon tylsempää, jos koira ei säännöllisesti soveltaisi oppimaansa. Kokeisiin lähdetään ajatuksella, että ainakin jollakulla on hauskaa - jos ei meillä, niin yleisöllä tai tuomarilla. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä.